Metsä on oivallinen, kaikkia aisteja ruokkiva oppimisympäristö oppijan taustaan katsomatta.

Metsässä opitaan kaikilla aisteilla

Pedagogiikka meni metsään. Se onkin ihan parasta, mitä voi käydä, ajattelevat opettajat, jotka perehtyivät designperusteiseen pedagogiikkaan Etäkoulu Kulkurin täydennyskoulutuksissa.

Metsiä on moneksi, metsästä on moneksi, ja metsää on kaikkialla: yli kolme neljännestä Suomen pinta-alasta on metsää.

Siksi ulkosuomalaisten lasten ja nuorten Etäkoulu Kulkuri kehitti opettajien täydennyskoulutuksen, jossa opittiin ottamaan metsä oppimisympäristöksi. Menetelmänä oli Case Forest, toiselta nimeltään designperusteinen pedagogiikka.

Tutkimiseen, pohtimiseen ja ihmettelemiseen pohjaava Case Forest kehitettiin jokunen vuosi sitten Itä-Suomen yliopistossa. Nimensä se sai aiemmalta samannimiseltä hankkeelta.

Ensin opettajat opiskelivat menetelmän käytännössä, menemällä metsään. Sitten opit otettiin käyttöön opetusryhmässä. Helsingin Diakonissalaitoksella ideaan tartuttiin, koska kotoutumiseen kuuluu, että osaa toimia uudessa kotimaassa. Perusopetukseen valmistavan koulutuksen ryhmä lähti toteuttamaan hankkeen oppeja.

”Kotouttamisen tärkeimpiä tehtäviä on opettaa maahanmuuttajat ymmärtämään Suomen vuodenaikojen merkitys arjelle. Luonnossa voi liikkua kaikkina vuodenaikoina, kun vain pukeutuu sään vaatimalla tavalla”, mukana ollut opettaja Taina Cederström sanoo.

”Hedelmistään puu tunnetaan”

Diakonissalaitokselta on vajaa kilometri metsänreunaan, yhtä pitkä matka kuin suomalaisilla keskimäärin. Laakson alueelta alkaa kaupunkimetsä, mutta vieläkin lähempänä ovat Töölönlahden puistikot, jotka tulivat tutuiksi.

Ryhmäläiset esimerkiksi kuvasivat omilla kameroillaan syksyn merkkejä luonnossa. Näin päästiin käsiksi Suomen pohjoiseen sijaintiin ja maapallon leveysasteisiin. Kun sukellettiin tarpeeksi syvälle, syntyi oivalluksia, kuten se, että olipa syntynyt missä päin maailmaa tahansa, metsä yhdistää enemmän kuin erottaa.

Siinä missä Suomessa on veistetty männystä pettua leipätaikinaan ja valutettu koivusta mahlaa. Afrikkalaisten baobab eli apinanleipäpuu tunnetaan ravinteikkaista hedelmistään.

”Huomasimme, että Suomessa myydään baobab-jauhetta ja se on nimetty superfoodiksi. Elämänpuu yhdistää meitä näinkin”, Cederström sanoo.

”Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan”

”Metsä on hyvä aihe, johon voi liittää kaikki koulun oppiaineet. Se toimii kaikenikäisillä ja tarjoaa virikkeitä kaikille aisteille”, sanoo opettajien kouluttaja Hannele Cantell Helsingin yliopistosta.

Hänen työhönsä kuuluu sen varmistaminen, että tulevilla opettajilla on valmiudet opettaa kuten opetussuunnitelma edellyttää: oppiaineiden sisältöjä sellaisenaan, mutta myös niitä kokonaisvaltaisesti yhdistellen ilmiölähtöisesti.

Opetussuunnitelmassa ei tosin puhuta ilmiölähtöisyydestä vaan monialaisista oppimiskokonaisuuksista. Oppimisen sanasto on muutenkin kirjavaa kuin sekametsä. Ilmiölähtöisyyden ja monialaisten oppimiskokonaisuuksien rinnalla puhutaan designperusteisesta pedagogiikasta, tutkivasta oppimisesta ja ongelmalähtöisyydestä.

Ei huolta, käytännössä ne tarkoittavat kaikki pitkälti samaa asiaa, Cantell selventää. Kaikissa lähdetään oppilaan kysymyksistä, havainnoidaan, tutkitaan yhdessä ja ylitetään oppiaineiden rajoja, ruokitaan uteliaisuutta.

”Haetaan jokin yhteinen juttu, josta voisi syntyä ilmiö. Opetussuunnitelmaa on luettava tosi tarkasti tavoitteiden kannalta, jotta asiat linkittyvät teemaan”, tutkija havainnollistaa.

Ilmiölähtöisyys ei ole uusi asia sen paremmin kasvatusteoreetikoiden puheissa kuin käytännön opetuksessa, siitä on vain puhuttu eri nimellä. Yhdysvaltalainen kasvatusfilosofi John Dewey puhui yli sata vuotta sitten kokonaisoppimisesta. Sittemmin samaa asiaa on kutsuttu milloin eheyttämiseksi, milloin ehjiksi kokonaisuuksiksi.

”Ei omena kauas puusta putoa”

Opettajat ovat vuosikymmenten ajan hyödyntäneet ilmiölähtöisyyttä luovasti. Silti edessä on haasteita, kun siitä tulee velvoite, Hannele Cantell arvioi.

Ensinnäkin opettajalta vaaditaan tutkittavan aiheen perinpohjaista ymmärrystä. On hallittava oma aine ja hahmotettava kokonaisuus, nähtävä metsä puilta.

”Vaikka lähdetään oppilaiden kysymyksistä, opettajien on asiantuntijoina pidettävä huoli, että niihin sisältyy oikea tutkimuskysymys”, Cantell huomauttaa.

Muuten päädytään tutkimaan triviaaleja asioita, kuten ”kuinka monta puunrunkoa metsässä on” tai ”putoaako omena puusta”.

Kokonaan ei mennä oppilaiden ehdoilla, vaan päinvastoin opettajan ohjausrooli korostuu, kun haetaan yhdessä tietoa, työstetään sitä ja suunnitellaan kokonaisuutta. Kaikki lapset ja nuoret eivät suinkaan ole itseohjautuvia.

”Opettajilta vaaditaan lisäksi asiantuntijuuden jakamista. Samaan aikaan kun mietitään itse tietoa ja opettamisen menetelmiä, pitää ajatella yhteistyötä kollegojen kanssa”, Hannele Cantell sanoo.

Ilmiön suunnittelu, aikatauluttaminen ja työnjako vievät aikaa ja vaivaa. Samoin sen valvominen, että oppilaalle syntyy riittävä ymmärrys tutkittavasta aiheesta.

”Eräässä koulussa asia ratkaistiin niin, että oppilaat saivat tutkia oppikirjoja samasta aiheesta, ja sitten merkattiin keltaisilla lapuilla, mitä ei ollut käsitelty. Ei tyydytty siihen, mitä oli yhdessä tehty vaan tarkistettiin asia oppikirjasta ja käytiin se läpi”, Cantell antaa esimerkin.

”Kyllä on oksan ottajaa, jos on kuusen kaatajaa”

Opettajien kouluttaja on vakuuttunut siitä, että ilmiölähtöisyydestä hyötyvät sekä oppilas että opettaja.

”Joillekin oppilaille sopii vapaa ja itsenäinen työskentely. Toisten taas voi olla vaikea sietää ilmiölähtöisen oppimisen epävarmuutta ja epäselvyyttä.”

Siitä sen sijaan on vielä niukasti tietoa, miten ilmiölähtöisyys näkyy oppimistuloksissa.

”Niin monet asiat vaikuttavat tuloksiin, eikä vertailevia tutkimuksia tiettävästi ole vielä edes tehty. Tiedetään kuitenkin, että oppilaan motivaatio ja innostus lisääntyvät, kun hän saa itse vaikuttaa siihen, mitä ja miten oppii”, Hannele Cantell sanoo.

Ilmiölähtöisyyden rinnalla koulussa jyllää toinen uudistus, digitalisaatio. Digin avulla voidaan luoda uusia oppimisympäristöjä tutkivalle oppimiselle. Kasvokkain tai verkossa, samat perusasiat pätevät.

”Hyvä suunnittelu, ohjaus ja ryhmän tuki. Erityisesti verkossa ryhmän ohjaajalla on oltava tosi selvät askelmerkit, mitä tehdään seuraavaksi, ohjaaminen verkossa vaatii aivan uudenlaista osaamista.”

Kulkurin opettajat oppivat yhteistyötä 

  • Case Forest toi Etäkoulu Kulkurin opettajat aiempaa tiiviimpään, tutkimuspohjaiseen yhteistyöhön oppilaan tueksi. Se vahvisti yhteisopettajuutta ja oppiainerajat ylittävää pedagogiikkaa.
  • Ilmiölähtöisyys on ollut Kulkurissa vuosien ajan mukana. On tutkittu kouluruokaa, matkaa maailman huipulle ja perustettu ravintola. Nyt hankkeen opeista hyötyvät ympäri maailmaa asuvat Kulkurin oppilaat, jotka perehtyvät ilmiöön nimeltä Suomi.
  • Case Forestin rahoitus saatiin Opetushallitukselta. Yhteistyökumppanina oli Suomen Metsäyhdistys. Kaikkiaan hanke tavoitti reilut 30 opettajaa. Kun oppijat otetaan mukaan, vaikuttavuus on sadoissa.

Teksti: Terhi Kouvo

Kuvat: Veikko Somerpuro / Helsingin yliopisto, Michael Schwarzenberger / Pixabay

 

”Opettajankoulutusta pitää vielä vahvemmin viedä siihen suuntaan, että opiskelijat pääsevät harjoittelemaan monialaisten kokonaisuuksien tuottamista”, yliopistonlehtori Hannele Cantell sanoo.