Elämäntyönä Kulkuri – entinen koulusihteeri Anna Matintalo muistelee

Huhtikuussa syntymäpäiviään juhliva 87-vuotias Anna Matintalo oli yksi Etäkoulu Kulkurin alkuajan kantavista voimista. Pitkän uransa aikana Anna toimi opintosihteerinä 1970-luvun lopulta aina 2000-luvulle saakka luoden pohjaa nykyiselle Kulkurille ja sen toiminnalle. Hän muistelee lämmöllä oppilaita, perheitä ja työtovereitaan. 

–  Kaikista elämäni aikana tekemistäni töistä Kulkurin työ oli parasta, mitä tiesin. Sain valtavasti iloa elämääni työstäni Kulkurissa, Anna muistelee.

Annan aloittaessa työuransa Kulkurissa opetus tapahtui kirjeopetuksena. Opettajat lähettivät oppiaineista tehtäväpaketteja ja kirjeitä oppilailleen ulkomaille. Oppilaat lähettivät sitten valmiiksi ahertamansa tehtävänsä takaisin tarkistukseen opettajalle. Anna toimi alussa Kulkurilla varastotöissä, valmistellen opettajien lähetyksiä oppilaille. Lopulta Anna siirtyi Kulkurin opintosihteerin rooliin Maija-Leena Uimosen avuksi. Työssään opintosihteerinä hän oli mukana monessa – oppilaiden loppukokeiden valvonnasta kirjeiden ja oppimateriaalien toimittamiseen.

Joskus Anna sai työtehtäväkseen viedä lentokentille fyysisiä oppimateriaalipaketteja, jos oppilaat eivät kerenneet käydä Kulkurin toimistolla Museokadulla hakemassa niitä.  

–  Lentokentällä sitten kuulutettiin perhettä nimeltä ja kerrottiin, mistä lapset saivat opiskelumateriaalit haettua ennen lentoa, Anna naurahtaa.

Kulkurin tavoitteena oppimisen turvaaminen

Kulkurissa työskentelevät ovat aina olleet todellisia sivistyksen ja koulutuksen pelottomia puolustajia. Anna kertoo, kuinka aikoinaan Kulkurin opettajat eivät opettaneet vain oppilaita ympäri maailmaa, vaan myös vankeja Sörnäisten vankilassa. Kulkuri tarjosi vuosien varrella myös muutamalle oppilaalle turvallisemman paikan opiskella. Eräiden perheiden vanhemmat ottivat Kulkurin toimistoon yhteyttä, sillä he ajattelivat koulun olevan hyvä vaihtoehto lapselle, joka oli kokenut kiusaamista. 

–  Näitä tapauksia oli onneksi vähän, mutta oli mukava saada tarjota heille opetusta ja auttaa vaikeassa asiassa.

2000-luvulla Anna jäi eläkkeelle, mutta Kulkuri säilyi lähellä hänen sydäntään. Yksi hänen rakkaimpia muistojaan Kulkurista oli perheiden tapaaminen Museokadun toimistolla. Lapset viihtyivät piirustusvälineidensä kanssa, ja perheet olivat aina hyvällä mielellä. Hän muistelee myös Kulkurin työyhteisöä lämmöllä. Anna on tähän päivään saakka ylläpitänyt yhteyksiä entisiin työtovereihinsa. 

–  Kun ollaan nuorina tutustuttu ja tehty töitä vuosia yhdessä, niin kyllä siinä ystävystyy ja syntyy yhteisöllinen porukka, Anna toteaa.

Teknologian kehityksen myötä Kulkurin toimintatavatkin kehittyivät ja koulu muuttui. Kirjeopetus siirtyi aluksi hiljalleen sähköiseksi, ja yhteydenpito oppilasperheisiin helpottui ja nopeutui. Alkuvaiheessa suurin osa oppilaista asui Yhdysvalloissa, mutta vuosien varrella Kulkuri laajeni palvelemaan perheitä ympäri maailmaa. Annalle on jäänyt mieleen myös eräs Kulkuriperhe, joka asui purjeveneessä. Heihin oli ajoittain vaikea saada yhteyttä, sillä he liikkuivat jatkuvasti, jolloin oppimateriaalien postituspaikkakin vaihtui. 

Anna on ylpeä Kulkurista ja sen perinnöstä. Keskustelumme aikana huomasimme, kuinka koulun tavoitteet ja arvot ovat pysyneet lähes muuttumattomina vuosikymmenten ajan. Oppimisen ilo, suomen kielen ja kulttuuri-identiteetin säilyttäminen ulkomailla, joustavan ja yksilöllisen oppimisen turvaaminen sekä elinikäisen oppimisen tukeminen ovat Kulkurin kantavia voimia edelleen tänä päivänä.  

Lopuksi kysyimme Annalta, miten hän kuvailisi Kulkuria, jos se olisi henkilö: 

–  Kulkuri on positiivinen ja valoisa. Hän tulee toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Asiantuntijuus ja luotettavuus näkyvät hänestä ulospäin.