Tuija Tammelander muistelee Kulkurin kehitysvaiheita 

Aloitamme juhlavuoden haastattelemalla Etäkoulu Kulkurin entistä koulunjohtajaa Tuija Tammelanderia. Tuija työskenteli Etäkoulu Kulkurissa neljällä vuosikymmenellä. Työ Kansanvalistusseurassa alkoi tammikuussa 1994, kun hän aloitti laatimalla EU-tiedotusmateriaaleja. Samana vuonna entisen kouluasiainsihteerin jäätyä pois, Tuija pyydettiin mukaan Kulkuriin, joka toimi silloin vielä täysin kirjeopetuksen varassa. Koulun nimikin oli eri: Ulkosuomalaisten lasten kotiperuskoulu.
 – Oppilaita oli noin 150, ja opettajia vain kolme, Tuija kertoo. 

Vuosikymmenten aikana Kulkuri on kasvanut ja kehittynyt. Palkinnoksi merkittävästä työstään ulkosuomalaisten lasten koulunkäynnin hyväksi Tuija sai itsenäisyyspäivänä 2024 Suomen Valkoisen Ruusun ansioristin. Kysyimme Tuijalta, miltä tunnustus tuntuu.
– Olen kovin kiitollinen hienosta tunnustuksesta, mutta samalla mietin, missä ansioristiä käyttäisin, Tuija toteaa vaatimattomasti naurahtaen.

Kirjeopetuksesta verkkokouluun

Kirjeopetus oli hyvin erilaista kuin nykyinen verkko-opetus. Oppilaat lähettivät vuodessa noin 10 tehtävää opettajalle, joka antoi kirjallisen palautteen. Kirjepalautteet lähtivät Kulkurin toimiston kautta takaisin maailmalle. 
– Näitä kirjeitä sävytti erityinen lämpö ja henkilökohtaisuus, ja ne olivat monille oppilaille merkityksellistä. Esimerkiksi alakoulun opettajamme Sirkka-Liisa Hakala kirjoitti oppilaiden perheille pitkiä ja kannustavia kirjeitä, Tuija muistelee.

Verkkokouluun siirtymiseen kului vuosia, sillä teknologia ei aluksi ollut tarpeeksi kehittynyttä. Vuosien varrella kokeiltiin erilaisia sähköisiä oppimisympäristöjä. Ensimmäiset verkkokurssit olivat suomen kielen ja kirjallisuuden kursseja.
– Kirjeopetus toimi verkko-opetuksen rinnalla pitkään aina 2010-luvun loppuun asti. Monet perheet eivät halunneet, että lapsi opiskelee tietokoneella, joten kysyntää kirjeopetuksellekin riitti. Loppuvuosina tehtävät kulkivat toki sähköpostin kautta fyysisten kirjeiden sijaan, Tuija kertoo.

Verkkokouluun siirtymä oli suuri muutos.
– Työ vaati hankerahoitusta ja paljon suunnittelua. Vuonna 2009 aloitimme täysin uuden verkkokoulun kehittämisen. Siitä asti koulun toiminta on muuttunut valtavasti, Tuija toteaa.

Kulkuri-nimen tarina 

– Keksin Kulkurin nimen. Edellinen nimi, Ulkosuomalaisten lasten kotiperuskoulu, oli hirvittävän pitkä ja hankala muistaa, Tuija naurahtaa. Uusi nimi herätti alkuun myös vastustusta, koska sana ”kulkuri” koettiin negatiivisena. Hankerahalla palkattiin lasten- ja nuortenkirjailija Harri István Mäki sekä kuvittaja Jukka Lemmetty kehittämään positiivista kehystarinaa kulkurihahmon ympärille.
– Pidin pääni, ja muutamassa vuodessa ilmapiiri oli muuttunut ja kulkuri-sanan negatiivinen mielikuva oli sulanut pois, Tuija kertoo.

Kommelluksia ja lempimuistoja vuosien varrelta 

– Aikoinaan lähetimme Kulkurista tietopaketteja postitse kouluille ja yrityksille. Olin jo kirjoittanut ja tulostanut tarrat tietopaketteihin, kunnes huomasin, että niissä luki henkilöstöasioiden asemesta “Henkilöstösiat”, Tuija naurahtaa. Toinen hauska tapaus oli, kun Tuija osallistui seminaariin, jossa kaikki saivat nimikyltit rintaan. 
– Kun seminaarin päätteeksi menin kotiin, mieheni huomasi, että nimikyltissä oli koko ajan lukenut ”Ulkosuolaisten lasten peruskoulu”. Näitä muistoja riittää yllin kyllin, Tuija sanoo nauraen.

– Ihanimpia hetkiä olivat asiakkaiden kesälomavierailut toimistolla. Tapasimme usein koko perheen, keitimme kahvit ja juttelimme pitkään. Lapsille annoimme kuplamuovia, jotta pienemmät viihtyivät keskustelun ajan. Pidimme myös päättäjäisiä toimistolla niille oppilaille, jotka olivat Suomessa, Tuija kertoo hymyillen.
– Koko työ on ollut niin merkityksellistä, hyvänhenkistä ja täynnä positiivisia kokemuksia. Kulkurissa työskentely on ollut yksi elämäni suurista iloista, Tuija tiivistää.