Tänään emme kuitenkaan keskity muurahaisiin, vaikka ne ovatkin perheen lasten Ilkan ja Olavin Kulkuri-tarinan tärkeitä taustavaikuttajia, vaan pääsemme tutkimusmatkalle suomalaislasten koulunkäyntiin Sveitsissä sekä Kulkurin rooliin osana sitä.
Hakala kertoo, että perheen alkuperäinen suunnitelma oli asua Sveitsissä 2–3 vuotta, mutta koska koko perhe on viihtynyt niin hyvin, he jäävät todennäköisesti pidemmäksi ajaksi.
Lapset ovat opiskelleet Kulkurissa äidinkieltä ja englantia. Sveitsissä molemmat pojat käyvät paikallista ranskankielistä koulua.
Mutta millaista on koululaisen arki maailmalla? “Koululaisen arki maailmalla on ihan tavallista”, Hakala vastaa naurahtaen.
Haasteita ja elämää mullistavia taitoja
Suurimmat haasteet koettiin heti alussa. “Muutimme kesken pandemian, jolloin kaikki oli tietysti hyvin erilaista kaikkialla. Sveitsissä oli tiukempia sulkuja kuin Suomessa ja ensimmäisenä talvena oli tosi tiukat tapaamisrajoitukset. Oli vaikea tutustua muihin ihmisiin, kun kukaan ei oikein nähnyt kuin lähimpiä. Syksyllä koulut pidettiin jo auki ja lasten hommat pyörivät normaalisti, mutta aikuisilla oli tiukat sulut”, Hakala kertoo.
Helpotus siitä, että lapset pääsivät kouluun, oli suuri. “Emmekä olisi pystyneet heille ranskaksi mitään opettamaankaan”, Hakala lisää.
Perheen muutto osui ajankohtaan, jolloin nuorimman lapsen Ilkan olisi ollut tarkoitus mennä esikouluun Suomessa. Perhe kuitenkin muutti Sveitsiin, jossa hän meni suoraan kolmannelle luokalle, sillä Sveitsissä ensimmäinen ja toinen luokka ovat enemmän esikoulun kaltaisia.
“Muutimme Sveitsiin ja molemmat lapset aloittivat täysin ummikkoina ranskankielisessä koulussa. Ilkan olisi juuri silloin pitänyt aloittaa lukemisen opiskelu ranskaksi paikallisessa koulussa. Laitoimme Kulkurin opinto-ohjaajalle viestiä, ja kysyimme apua todeten, että on varmaan maailman huonoin aika muuttaa. Hän suositteli, että laitetaan Ilkka tekemään Kulkurin ensimmäistä luokkaa suomen kielestä vuotta liian aikaisin, koska hän olisi ollut tuolloin vasta eskari-ikäinen. Ilkka teki ensimmäisen luokan rinnakkain paikallisessa koulussa ja suomen kielen Kulkurissa, ja oppi lukemaan Kulkurin ansiosta. Myöhemmin kertasimme ensimmäisen luokan suomen kielen uudestaan hänen oman ikäluokkansa kanssa”, Hakala kertoo.
Lukemaan oppimisesta osattiin myös iloita. ”Oli tosi hyvä, että Kulkurin kanssa opittiin lukemaan suomeksi, jotta ei tarvinnut samaan aikaan opetella lukemaan ja puhumaan ranskaksi.”
Kotona koko perhe puhuu suomea.
Kuten usein ulkosuomalaisilla, myös Hakalan perheen suurimmat haasteet ulkomailla asumisessa liittyvät kieleen. Hakalakin myöntää, että aluksi oli vaikeaa. Alue on kuitenkin sellainen, että noin puolet lapsista on maahanmuuttajataustaisia, ekspatteja ja siirtotyöläisiä sekä pakolaisia. Joka vuosi luokille tulee lapsia, jotka eivät puhu ranskaa. Juuri tästä syystä alueen kouluissa on panostettu kielen oppimisen tukemiseen ja sitä toteutetaan suunnitelmallisesti.
Tällä hetkellä pojat puhuvat parempaa ranskaa kuin vanhempansa.
“Suomalainen koulu on lapsillemme tosi tärkeä juttu”
Kulkurikoulu on tärkeä osa poikien arkea. Äidin näkökulmasta Kulkurin suurin merkitys on äidinkielen oppiminen ja suomalaiseen kulttuuriin tutustuminen.
“Lapsille on tärkeää, että heillä on koulu Suomessa, varsinkin Olaville, joka ehti jo aloittaa koulunkäynnin Suomessa. Hänestä oli sääli lähteä sieltä pois. Vaikka se ei olekaan se sama koulu, on kuitenkin tärkeää, että on joku yhteys suomalaiseen kouluun”, Hakala pohtii.
Lapset itse pitävät äidin mukaan Kulkurikoulua hieman harrastusjuttuna. “Teemme kursseja aika kevyellä kädellä, eikä ole supertarkkaa, meneekö kaikki oikein. En halua painostaa yhtään ja haluaisin, että he myös jaksaisivat jatkaa. Mielellään he ovat Kulkurissa tähän asti opiskelleetkin.”
Mitä lapsilta puuttuisi, jos he eivät kävisi Kulkurikoulussa? “Elleivät lapset opiskelisi Kulkurissa, he eivät kirjoittaisi koskaan suomea, lukuun ottamatta satunnaisia sanoja WhatsAppiin.”
Tärkeintä onkin Hakalan mukaan se, että pojat kirjoittavat suomea. Pojat lukevat myös kotona suomenkielisiä kirjoja ja Kulkuri saa kiitosta myös siitä, että sitä kautta tulee lukutehtäviä, mikä tuo rytmiä oppimiseen.
Pojilla on tapana lukea kirjaa aina ennen nukkumaanmenoa. Edellisiltana nuorempi pojista luki Tulisiivet -lohikäärmekirjaa ja vanhemmalla oli luvussa iso kasvikirja, jossa oli kuvia sademetsän kasveista. Pääasiassa kotona luettavat kirjat ovat suomenkielisiä, mutta sarjakuvia luetaan myös ranskaksi, koska ranskankielisessä maailmassa on hieno sarjakuvakulttuuri.
Kulkurikoulussa opiskelu on vastannut odotuksia ja kiitosta saavat erityisesti ilmiöoppimisen kokonaisuus. “Viime vuonna Meri-ilmiön myötä keräsimme Geneve-järven rannalta roskia toisen lähellä asuvan Kulkuri-perheen lasten kanssa ja se oli kaikista tosi kivaa.”
Hakala suosittelee Kulku
rikoulua myös kaikille muille ulkosuomalaisille, mutta muistuttaa, että vanhemmilta vaaditaan myös paljon aikaa ja sitoutumista.
Tällä hetkellä kouluikäisten lasten arkea rytmittävät opiskelu paikallisessa koulussa, jonka lisäksi arki täyttyy harrastuksista. Pojat käyvät Sveitsissä myös Suomi-koulua, jossa pääsevät näkemään muita suomenkielisiä lapsia.
